maanantai 29. heinäkuuta 2013

Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas.



Viikonloppuni koostui sattumanvaraisista tapaamisista, lonkerosta, kahdesta mahtavasta keikasta, öistä rautatieasemalla, kymmenistä tunneista junissa, hyvästä, sekä pahasta ruuasta, uusista tuttavuuksista, väsyneestä huumorista ja järjestyksen valvojalta salaa poltetuista savukkeista lavan edustalla. Kuka helvetti keksi ettei millään festareilla saa enään tupakoida melkein missään?

Kaikkien aikojen mustalaisleirien mustalaisleiri.

Taas muistutitte minua siitä, miksi rakastan niin paljon. Muistan taas miksi istua vuorokausia ulkona pakkasessa, nukkua kovilla rautatieaseman lattioilla ja istua monia hitaita tunteja tupakoimatta junassa. Naamalleni on jumittunut hymy, en saa kakistettua mitään ulos suustani, kikattelen vain  ja mietin miten onnekas sitä voikaan olla. 


Oulu vaihtuu Seinäjoeksi ja yö aamuksi. Päivä alkaa kofeini latauksella, savukkeilla ja lonkerolla. Tämä kaupunki on kirottu. Kaupunki ilman keskustaa, kaupunki jossa ihmiset eivät omaa puhumisen jaloa taitoa, mutta huutaa he kyllä osaavat.


Taas kasvoilleni leviää hymy. En saa sitä pois kasvoiltani, rakastan, olen niin onnellinen, että tekisi mieli itkeä. Kiitos kaikille mahtavasta viikonlopusta! 

1 kommentti: