lauantai 29. syyskuuta 2012

Kuka täällä on todellinen ja kuka posee rahaa?

Kustaan pisuaariin, näytetään säälittäviltä, päästään vippinä sisään, kastutaan litimäriksi, katsotaan keikka liian korkean lavan reunasta, mennään iPhone 5:sen julkaisubileisiin, käydään juomassa ilmaiset kaakaot hienossa ravintolassa ja mikä parasta, yksi suosikki bändeistäsi soittaa espanlavalla, joka on rakennettu jättimäiseksi puhelimeksi. Tästä kaikesta luettelemastani voitte varmaankin vain pääteillä, että tuo oli elämäni oudoin päivä, mutta paras pitkään aikaan.

En tiedä, mitä ajatella. Päässäni liikkuu vain yksi asia. Troopers, sana joka saa aina moneksi päiväksi hymyn kasvoilleni. En edes pysty ajattelemaan negatiivisia asioita, en halua.
Ostatko meille kamerat? Tekisimme rahaa sinulle, sitähän sinä vain haluat.



Naurat, näytät persettäsi, sekä osoitat meitä. Vittuilitko? Haluaisitko opettaa meitä puhumaan kieltäsi?


Bussissa sai kuunnella mummoilta että haiset märältä koiralta. Joo seisokaa ite vesisateessa, katotaan sitten ketä haisee. Turkuun tullessa sai jälleen odottaa kaatosateessa, tällä kertaa taxia. Tietenkin pelkässä topissa ja sukkahousuissa.

Kaikesta huolimatta tämä ilta oli mahtava, vaikka se oli edelleenkin elämäni oudoin. KIITOS

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Nimen he muuttavat, mutta kasvot pysyvät samana.

Rakennamme pilvilinnnoja, jotka kasvavat kasvamistaansa. Olet monta kertaa jo mutranut ne, mutta uudelleen rakentaminen ei ole vaikeaa.


Hotellin aula täynä jännitystä, huonoa huumoria, sekä hermostuneita vilkaisuja ympäriinsä. Tätä tunnetta minulla oli ollut ikävä. Sinulla oli parta ja viikset, olit kauniimpi kun koskaan ennen.



Sait meidät moneen otteeseen nauramaan, mutta tällä kertaa me saimme sinut hämmästymään. Kävelimme kanssasi. Keskityimme vain olennaiseen. Eihän siinä pitäisi olla mitään väärää?



Odotimme viimeiseen junaan asti, aivan kuten käskit, mutta miksi mitään ei tapahtunut? Mikä meni vikaan?





maanantai 3. syyskuuta 2012

Jokainen aamu, jokainen ilta, etsin sua maailman kioskeilta.

On ihmisiä jotka oppivat virheistään ja osaavat korjata asiat, mutta sitten olet sinä. 
Minäkö en ymmärrä? Katso peiliin ja näe ruma naamasi, sekä pyöreät muotosi, kuvotat minua. Haluaisin nauraa kustannuksellesi. Jokainen ihminen vihaa sinua, kukaan ei uskalla nauraa. Uhkaat heitä, syötät heille paskaa, pidät heitä vankinasi. Kukaan ei voi paeta sinua. Se on mahdotonta.
Suoraan sanottuna olet piru, olet pilannut monen ihmisen elämän,  sinulla ei ole elämää, ei työtä, ei koulutusta. Sinulla on vain ihminen joka elää pelossa.
Ehkä nyt on aika sille mitä olen jo kauan toivonut.

Muistot, rakastan niitä. Aikoja, jolloin suurin hupi oli vetää heliumia, sekä nauraa kalpeille krapulanaamoillemme.