Pidä tiukemmin musta kii.

Kello on kuusi. Herätyskelloni soi, mutta en ole vielä edes ehtinyt sulkea silmiäni. Käyn ylikierroksilla, nauran yksin sängyssäni. Mietin asijoita, joita voisi tapahtua. Asijoita joita ei oikeasti tulisi edes koskaan tapahtumaan. Asijoita, jotka voisivat tapahtua jos vain niin tahtoisin. Kieroitunut mieleni tuottaa minulle mitä parhaimpia ideoita. Ideoita ja unelmia, joista aion vielä tehdä totta.

Pidättelen päätäni pystyssä käteni varassa nojaten pöytään ja samalla litkin uskollista ystävääni, olutta. Näytän elämääni kyllästyneeltä keski-ikäiseltä vasta eronneelta elämässä epäonnistujalta. Mutta sitä en ole, en ainakaan omasta mielestäni. Sain jopa pienellä kömmähdykselläni sen vanhan baarimikon nauramaan, jonka kasvoilla en varmaan koskaan ole edes pientä hymyä nähnyt. Sen sijasta, että oisin itse tuntenut minkäänlaista hepeää, näin kuinka monet minun puolestani siitä tunteesta kärsivät. 

Muistin taas kuinka ihania ja mahtavia ihmisiä oikein tunnenkaan. Saatan jälleen miettiä, kuinka onnekas oikeastaan olenkaan. Alkoholi alkaa jälleen virrata veressäni. Olen onnellinen, mutta samalla niin onneton. Ei tämä elämä ehkä niin monimutkaista olekkaan.

Niin paljon tapahtui, niin vähän käteeni jäi.

Nyt on aika palata ajassa taaksepäin ja muistella mennyttä vuotta. Viime vuoden aikana tapahtui elämäni suurimpia muutoksia. Olen viime vuoden aikana oppinut niin paljon uutta, tutustunut aivan upeisiin uusiin ihmiisiin, saanut vihamiehiä, sekä olen ehtinyt asumaan kolmella eri paikkakunnalla. Olen rakastanut, vihannut, nauranut, pettynyt, huolestunut, kironnut, sekä valuttanut useita kyyneleitä. Näin päätin muistella pääni hajalle ja koota jokaisen kuun kohokohdat tähän, nyt, teille!

Tammikuu

Minun täytyy rehellisesti myöntää, että minulla ei ole mitään hajua mitä tämän kyseisen kuun aikana tapahtui. Ainoa muistikuvani tästä kuusta on esimmäisen päivän armoton krapula ja että söin aamupalaa viiden tähden hotellissa. Elämässäni ei ilmeisesti kyseisenä kuuna tapahtunut yhtään mitään.

Helmikuu

Muistan, että oli perkeleen kylmä. Viruttiin kolme päivää Hartwall areenan lumikinoksissa. Ajan saatossa meistäkin syntyi yksi suuri lumikasa. Olimme pukeneet päällemme pilkkihaalarit. Kuinka huvittavalta se kuullostaakaan, mutta uskon edelleen että ilman niitä olisimme oikeasti jäätyneet hengiltämme. Tämän kolmen päivän ennätyslukema oli rehellisesti sanottuna varmasti tyhmintä ja järttömintä mitä olen ikinä tehnyt.

Maaliskuu

Unirytmit, ruutiinit, kooma, kone, työ... Niistä sanoista oli tämä kuu tehty. Niin armottoman tylsä. Olin kone joka teki töitä. Heräsin seitsemän kertaa viikossa kukonlaulun aikaan. Joskus on vain pakko olla tylsiä ajanjaksoja, että voi taas valmistautua elämään täysillä. Kaipasin elämääni.

Huhtikuu

Lontoo, Wolwerhampton, Brighton, Derby, Bedford ja jälleen Lontoo. Tälläiseltä näytti minun huhtikuuni. Ehdoton vuoden kohokohta. Se oli kaunista, rakastin sitä. Näin omin silmieni niin paljon kauneutta. Näin elämäni parhaan keikan. Keikan, jota parempaa usko koskaan näkeväni. Tein jotain mistä olen aina vain osannut unelmoida. Tein unelmistani totta.

Toukokuu

Kevättä rinnassa! Kevät on ihanaa aikaa. Silloin herään eloon siitä ikuisen tuntuisesta koomastani.
Puistot täyttyivät ihmisistä. Join olutta minkä kerkesin, rakastin, nauroin, nautin täysin rinnoin. Tiesin, että tämä tulee loppumaan pian. Nautin niistä viimeisistä hetkistäni rakastamani kaupungissa.

Kesäkuu

Tapahtui paljon, siis todella paljon. Aloin pakkamaan raivolla tavaroitani. Tiesin, että pian minun olisi lopullisesti jätettävä se minulle niin rakas paikka. Paikka, jossa olin kasvanut.
Huolehdin kahdeksasta suloisesta pikkuisesta. Ensimmäiset festivaalit, kesä oli virallisesti alkanut!

Heinäkuu

Se tapahtui. Muutin pienelle paikkakunnalle, jossa en ollut koskaan käynyt, saatikka sitten edes kuullut. Oli paljon festareita, korjaan; helvetin paljon festareita. Nukuttiin rautieasemoilla, valvottiin pitkiä öitä, saatin pariin kertaan turpaan, kirottiin keski-ikäisiä festariurpoja ja tequila humalassa aitojen läpi festareille mentiin polkkaamaan.Viikonloput raahasin ruumistani pitkin suomen mantereita ja viikkoisin saatoin vain istua kuistilla lipittämässä kahvia ja viettämässä aikaani rakkaiden pienten mönkiäisteni seurassa.

Elokuu

Pakkasin jälleen tavarani ja muutin osoitetta. Jälleen kohteena vieras kaupunki. Valmiina  uusiin seikkailuhin. Minun oli aika luopua kaikista niistä kahdeksasta rakkaasta pienistä Vili Vilpereistäni. Kesän viimeiset festivaalit ja loput osaatte varmaankin arvata. Olin menettänyt kaiken. Olin pelannut pelini väärin. Harhailin vain omassa maailmassani. Ei tästä kuukaudesta edes oikeastaan tarvitsisi edes mitään kertoa.

Syyskuu

Olen väsynyt, olen poikki, en jaksa, minua ei kiinnosta... Tuossa varmaan kooste tästä kyseisestä kuukaudesta. Ei oli minulla hauskaakin. Vanhoja ystäviä palasi elämääni ja kävin kauniissa naapurimaassamme Ruotsissa.

Lokakuu

Tein suuren päätöksen. Päätin lähteä. Tällä kertaa yksin. Epäröin paljon, kyllä todella paljon, mutta olin päätökseni tehnyt. Koin vihaa itseäni kohtaan. En ollut vielä edes toipunut. Koen tämän kuitenkin edelleen oikeaksi ratkaisuksi. En tiennyt tulevasta. En halunnut, en halua vieläkään.

Marraskuu

Vääriä johtopäätöksiä. Oikeastaan ei mitään tekemistä. Tylsyys valtaa minut jälleeen. Ei mitään tekemistä. Niin tylsää kuin se onkaan, mutta koitan keskittyä opiskeluun. Huuhdon huolestumiseni ja tylsyyteni alas alkoholilla.

Joulukuu

Rakastan, rakastan, rakastan paljon. Nyt minulla ei ole enää epäilystäkään. Pelkään tulevaa, mutta aion kohdata sen pää pystyssä. Tajuan jälleen olevani elämätön paskiainen, mutta eipä se minua paljoa haittaa.
Vuosi vaihtuu tutussa kaupungissa ja aivan mahtavassa seurassa, jonka jälkeen minua piinasikin kahden päivän armoton krapula.  Taisin myös juhliessani kadottaa, jotain erittäin olennaista ja tärkeää, nimittäin lompakkoni. Näin vuoteni 2014 alkaakin iloisesti rahapulassa ja asioiden hoidossa. No onneksi vuosi ei vaihdu, kuin kerran vuodessa.

En sano, että tämä olisi ollut mikään paras vuoteni, mutta hauskaa on silti ollut! Ja kiitos siitä kuuluu kaikille teille niin uusille, kuin vanhoillekkin ystävilleni. Kiitos myös teille lukijoilleni. Teitä on jo seitsemänkymmentä! Hyvää vuotta 2014!