sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Vihaan itseäni, mutta rakastan sua.

Tämä on taas näitä viikkoja. Jokainen päivä on identtinen edellisen kanssa. Jokaisena päivänä nukun päivän ohi ja juon aamukahvini vasta illan tullessa. Tuhat ja miljoona asiaa on hoidettavana tai ainakin tuntuu siltä.

Pioneeri Festival.


Teen taas lähtölaskentaa seuraavaan pitkään junamatkaan. En malta odottaa, että taas nään sinut. Sinun hymysi, kajaalilla tuhratut silmäsi, tatuoinneilla koristellut käsivartesi ja kullatun kitarasi. Haluan vain halata ja kysyä kuulumisia. En vaadi sen enempää. En muista koska viimeksi olisin kaivannut ja ikävöinyt näin.ik

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti