Tämän tien valitsin, tämän tien tahdon.

En tiedä mistä aloittaa kertomaan tästä aivan mahtavasta viikonlopusta. Tämä oli yksi vuoden parhaimmista viikonlopuista. Jätin jälleen aivoni eteiseni narikkaan ja lähdin ryskimään ympäri Suomea. Se oli erilaista, kuin koskaan ennen. Minulla ei ollut suunnitelmia, minulla ei ollut omaa tuttua ja turvallista peppuparia. Harhailin vain joukosta toiseen tietämättä mitään siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Möläyttelen suustani mitä sattuu. Tekstiä minulta tulee samaan tahtiin, kuin Antero Mertarannalta jääkiekko ottelussa. Oksennan kaiken ulos ilman minkäänlaista suodatinta. Omistan vain vaihteet yksi ja viisi. Hypin ympäriini, nauran ja heitän mitä huonoimpaa huumoria. Mikään muu, kuin tämä ei saa minua tälläiseksi.

Rakastan niin että sydämmeeni sattuu. Heiluttelen raajoijani epämääräisesti puolelta toiselle, vain musiikki määrää minulle tahdin. Sitä myös varmaankin tanssimiseksi kutsutaan? Sekoan. Soitatte kaikki suosikkini. Kaikki ne mitä olen jo vuosia osannut kaivata. Olen niin sekaisin hurmoksesta, että muistukuvani hämärtyvät.

Vanhoja ystäviä ja tuttavia putkahtaa esiin jokaisen kulman takaata. Osa on jo mielestäni unohtunut. Siitä on vain niin paljon aikaa, kuin näitä ihania ihmisiä olen viimeksi tavannut. Selitän epämääräiräisiä ja pointittomia teorioita elämästäni. Tässä ei vain ole mitään järkeä, mutta tarviiko siinä edes sitä olla?

Päätän jälleen hukuttaa itseni alkoholiin. Jätin pöytään lähes kokonaisen tuopin olutta. Ei se ole nyt niin tärkeä. Tämä yö on kaunis. Nauran sydämmeni kyllyydestä ja valittelen ovella kolkuttavaa ikävää. Pelkään tulevaa, mutta aijon silti kohdata sen. Uskon, että asiat järjestyvät omalla painollaan.

Kiitos kaikille! Juuri te teitte tästä viikonlopusta täydellisen! 

He sanoivat minun olevan liian nuori tietääkseni oikeasta ja väärästä.

Matkaan kaupunkiin, jonka kadut tunnen  kuin omat taskuni. Kaupunkiin, jossa voin joka kolmannen vastaan käppäleivän kasvon tunnistaa nimeltä. Kaupunkiin, jossa on niin paljon rakkaita ihmisiä, että heitä on mahdoton edes koittaa luetella. Kaupunkiin, jossa tiedän mistä kahvilasta saan santsikupin kaupanpäälle.

"Oho, emmä meinnnu tunnistaa sua, ku oot värjänny hiukses". Tästä kyseisestä lauseesta taisikin tulla koko reissun kuuluin.  Jokaisena kertana kakistan sen suustani yhtä kummastuneena, mutta iloisena. Tajusin ettei viimenäkemästä ole muuttunut mitään muuta, kuin hiusten värit. Niin paljon ihmisiä, joita olen ikävöinyt, mutta tottakai sekaan mahtuu niiin paljon myös niitä henkilöitä, joiden takia melkein lähtöni peruutin.

Tämä tuntuu aivan normaalilta kotimatkalta. Tämä tuntuu vain normaalilta puistossa vietetyltä perjantai ilallata, jonka jälkeen päädyn kiltisti omaan sänkyyni nukkumaan humalani krapulaksi. Ei tämä ei ole matka kotiin, vaan paikkaan jossa voin juoda lisää, nukkua yön, syödä ja käydä suihkussa. 

Hyppään ulos melkein tyhjästä linja-autosta, jonka kuljettaja onkin jo ennestään tuttu. Jatkan poikkeuksellisesti matkaani jalan. Yksikään auto ei aja ohitseni. Ennen kuin katulamput sammuvat näkökenttääni kantautuu ainoastaan autojen alle murskaantuneita metsän eläimiä, sekä halkeutunuttaa asfalttia. Pian tunnenkin itseni näkökyvyttömäksi muurahaiseksi, kyllä siinä kylässä katulamputkin nukkuvat öisin. Aamuauringon noustessa hekin taas syttyvät iloisina ja virkeinä uuteen päivään. Mihin katulamppuja muka öisin tarvittaisiin? Voi jumalauta on siinäkin taas joku suomenruotsalainen neropatti äänessä.

Tunnen sen kaupungin kodikseni, mutta en tahdo palata. Se on vain osa menneisyyttä. Se on kaupunki, johon menen enää vain tapaamaan ystäviäni ja irtautumaan kaikesta arjen tylsistä tehtävistä. Se on kaupunki, jolle annan luvan riepotella itseni tuhansiksi kappaleiksi yhdessä viikonlopussa. 

hei te tytöt tulkaa baariin

Olipa mukavaisa viikonloppu :---)

Lauantain olin turussa ja sieltä sitte Aliisalle ja bongattiin jotain virolaisia jolla oli viinaa 8) 

No tietty sen mun menon sitte tietää ku ilmasta viinaa saa...

No mutta kuitenkin kivaa oli ja aamuisesta fiiliksestä ei sitte mitään :D

Illal menin Jorelle viel yöks ja meinas mennä hermot noihi itkupilleihin!

Ronja sitte sammus saunan lauteille ja se sai upeit tatuointei..

Täytyy sanoo et ollaa helvetin taiteellisia pirtämään ihollle niin kuin asfaltillekkin! ps. jorel on kyl helvetin hyvii ideoi :DDDdd

vain viisaat eksyy turussa

Aamulla herätessäni oli tosi kipeä ja flussanen olo. No empä jaksanu pahemmin välittää ja lähin kouluun kuitenkin. Meil oli jotku nyyttärit ja mentiin rannalle. Ärsyttää meijä luokkalaiset ku niil on sellast lapsellist käyttäytymistä. En nyt viittii sanoo nimellä mut kyl nyt kaikki tietää ketä tarkotan. :D No kuitenkin esimerkiksi että ei voi ees yrittää tulla toisen kanssa toimeen ja ei voi kuunnella asioita loppuun ennen ku alkaa valittaa joka helvetin asiasta... Sianen laitti meijät leikkiii jotai piilosta ja kirkonrottaa :D Pitää sanoa et se oli ehkä huvittavinta ikinä. Tuli iha ala-aste ajat mieleen.  Sitten liikkatunti HUOH.. Ennen pidin liikasta, mutta nytten... en enään ikinä jaksa liikkuu siellä ja muutenkin pelataan aina vaa futista. Oikeestaa se ei kyl yhtää haittaa mut blää.. Liikkatunnin jälkee aattelin et käväsen nopeesti paraisten huimilla kirppareilla! No kävelin sinne ja jes se aukeeki vasta sitten kolmelta. No emmä siel voinu niin kauan oottaa, ku mun bussi lähti turkuun kolmelta. No joku toinen päivä sitten!

Eli lähettiin Ronjan, Jorman ja Erpsukan kanssa Turkuun. Mentiin kirppareille ja sillai. Vähän oli alussa hankaluuksia löytää sinne mut ei se mitään. Ja kävelin elämäni ensimmäisen kerran junaraiteilla! :D voi mikä kokemus se olikaan.

Kirpparilla äitini soittaa et pitää lähtee jo varttia yli kuuden bussilla kotiin päin ku se ei ehi muuten tulla hakemaan. No lähettiii Ronjan kanssa käppäilee jonnekkin, ku noi oli menny edeltä jo toiseen suuntaan. Olin ihan varma et minne päin mun pitää mennä yms :D Ja Ronjankin kai ohjasin väärään suuntaan? Pahoittelen :-----D

No minä sitten eksysin :D:D viisas kun olen

No ei voi mitää kyl mä sinne keskustaan pääsin vihdoin ja viimein pienen etsinnän kautta. En ehtiny ostaa mitää mitä mun piti. No meen sitte huomenna uudestaan Turkuuseen.

Tässä jotai ostoksia:

toi pinkki paitahöskeli huimat 1.20e

Leopardi villapaita 2 e ja toi vyö 2 e.. Kysymys kuuluu: Kui vitus ostin jonkun villapaidan ku on tulos kesä? :D ps. nami mitkä läsgit

Kattosin tänää yhen dingo dokumentin. Se oli maailman ihanin!

Tuli siinä itku sitä katsoessa, kun mietti kui vitus en oo eläny 80-luvulla?

Mua ahdistaa tä saatanan 2000-luku nii paljo... vihaan tätä.

1.Kaikki on nyt tehty niin helpoksi

2. nykyään ei puhuta enää mistään muusta ku ilmaston muutoksesta

3. Melkeen kaikki hyvät bändit on kuopattu tai sitte niis on kaikki uudet jäsenet ja ne on tavallaa niinku eri bändejä.

4.Olis kivaa jos kellää ei olis puhelimii tai nettiä. Olis kirjekavereita ja puhelinkoppeja!

5.Kaikki lehdet on paskojaa nykyään

6. Kaikki tyhmät säännöt ja ikärajotukset. Esim noi pelikoneet...

7. Ihmisillä oli ennen elämä.. nykyää enään vaa netti

8. Kaikki vanhan mainokset on IHANIA

9. Ihmisten ajattelutapa oli miljoona kertaa järkevämpi ku nykyään

10. Sanasta räppi ei ollu kukaa kuullukkaan

11. ne vaatteet oli sulosia 8) vaikka nykyää onki vähän samallainen muoti ku sillo mut se on jotenki vaan nin matkittua ja feikkiä.....

No ei mulla muuta sitten kun aw rakastan näitä :

wonderful day!

Kävin eilen kampaajalla ja tarkotus oli saada vaa kerroksittain nää ja kiva etari. No se kampaaja ei tainu oikeen ymmärtää mitä mä tarkotin. Sanoin sille, että älä ota pituudesta. No mitäs tässä nyt 15 senttiä lyhyemmillä mummo hiuksilla =)=)==) ja nä on tälläset potta hiukset.... helvetin mukavaa. No noin viikon päästä pidennykset joten en jaksa itkee niitten vanhojen perään. Ja oon nyt tyytyväine tähän väriin(:

Tänäsestä sitten. Koulussa oli outo päivä. Meil oli joka koulu soi konsertti ja tunsin myötähäpeää niitä ala-asteen esityksiä kohtaan:D Plus kaaduin rappusissa, kömpölö kun olen. Mun housut meni rikki mut ei se kyl haittaa yhtää vaikka nä ei ole edes viikkoa vanhat :D plus  et sain viel vähän lisää ruhjeita.. Sen konserttihommanjälkeen noilla myöhästeliöillä oli jälki-istunto ja oottelin niitä tunnin verran, kun niitten piti tulla mun kanssa Turkuun. No ei ne tietenkään saanu kyytiä ja ei ollu varaa bussiin joten menin yksin. Vähän ahdisti ajatus mennä sinne yksin. No ei se mua haittaa ollenkaa :D Sitte miettisin et tänää vois nähä Michaeliakin ja sitten kun kävelin torin läpi mun sydän tais pysähtyy ku näin sen siellä. Menin juttelee sille ja se oli ihan super mukava!♥ Kysys kuulumisia yms ja kjirjotti nimmari korttiin Hello Again Anni♥ Sulin sille. Sitte siihen tuli joku juoppo selittää sille että onks se ihan se aito ja meis on samaa näköö ja et sil on Turun paras koira. Michaelia alko selvästi vituttaa se, muakin kyllä :D Sitte se ei ehitty enempää juttelee kun sillä oli kiire Pijon Bazaarii. Nanananaa ja ostin sellasen ihanan takkin/paidan:)

mikä guumis

Nam nam tykkään tosta =) ei oo kyl ton värinen luonnossa