Tämän tien valitsin, tämän tien tahdon.

En tiedä mistä aloittaa kertomaan tästä aivan mahtavasta viikonlopusta. Tämä oli yksi vuoden parhaimmista viikonlopuista. Jätin jälleen aivoni eteiseni narikkaan ja lähdin ryskimään ympäri Suomea. Se oli erilaista, kuin koskaan ennen. Minulla ei ollut suunnitelmia, minulla ei ollut omaa tuttua ja turvallista peppuparia. Harhailin vain joukosta toiseen tietämättä mitään siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Möläyttelen suustani mitä sattuu. Tekstiä minulta tulee samaan tahtiin, kuin Antero Mertarannalta jääkiekko ottelussa. Oksennan kaiken ulos ilman minkäänlaista suodatinta. Omistan vain vaihteet yksi ja viisi. Hypin ympäriini, nauran ja heitän mitä huonoimpaa huumoria. Mikään muu, kuin tämä ei saa minua tälläiseksi.

Rakastan niin että sydämmeeni sattuu. Heiluttelen raajoijani epämääräisesti puolelta toiselle, vain musiikki määrää minulle tahdin. Sitä myös varmaankin tanssimiseksi kutsutaan? Sekoan. Soitatte kaikki suosikkini. Kaikki ne mitä olen jo vuosia osannut kaivata. Olen niin sekaisin hurmoksesta, että muistukuvani hämärtyvät.

Vanhoja ystäviä ja tuttavia putkahtaa esiin jokaisen kulman takaata. Osa on jo mielestäni unohtunut. Siitä on vain niin paljon aikaa, kuin näitä ihania ihmisiä olen viimeksi tavannut. Selitän epämääräiräisiä ja pointittomia teorioita elämästäni. Tässä ei vain ole mitään järkeä, mutta tarviiko siinä edes sitä olla?

Päätän jälleen hukuttaa itseni alkoholiin. Jätin pöytään lähes kokonaisen tuopin olutta. Ei se ole nyt niin tärkeä. Tämä yö on kaunis. Nauran sydämmeni kyllyydestä ja valittelen ovella kolkuttavaa ikävää. Pelkään tulevaa, mutta aijon silti kohdata sen. Uskon, että asiat järjestyvät omalla painollaan.

Kiitos kaikille! Juuri te teitte tästä viikonlopusta täydellisen!