Joskus on pakko lähtee, että voi taas paikallensa palata.

Pitkän suunnistuksen jälkeen löydämme vihdoin perille. Kyllä, monen mutkan, ylämäen ja rappusten jälkeen vihdoin pääsimme hotellillemme. Tuo suloinen, pieni, punainen ja tunnelmallinen laivahotelli, kauniiden maisemien kera, aivan Södermalmin Slussen metroaseman kupeessa. Seinät oli sisustettu lukuisilla erinlaisilla teemaan sopivilla koriste esineillä ja respassa tuoksui joulukinkku. Hymy hyytyy kuitenkin nopeasti, kun saimme tietää huoneemme olevan viereisessa laivassa. Kyseisen hotellin/hostellin nimi oli The Red Boat, mutta yllätyksellisesti tämä varsinainen asutus laiva paljastuikin valkoiseksi laivaksi. Kusetusta sanon minä.

Huoneessa haisi niin voimakkaasti home, että se pisti nenässä ja henkeä ahdisti. Voimakkaasti etikalta haisevat lakanat joutui itse vaihtamaan. Huoneessa oli myös yhtä kylmä, kuin ulkona ja kaiken kruunasi vielä seinässä olevat reijät viereiseen huoneeseen.

Huomioikaa toi palmu!

Ruuan metsästys ulkomailla on aina yhtä haasteellista. Aina sitä yrittää etsiä kohtuu hintaista, mutta kunnollista paikallista ruoka ravintolaa. Vahingossa eksyimmekin sitten pukumiesten a là carte ravintolaan, josta karkasimmekin vähin äänin tutkittuamme pienen hetken menu listaa. Yllätys, yllätys pian löysimmekin itsemme  tuttuun tapaan krilliltä popsimasta falafelia ja ranskalaisia naamariimme.

Rappusia, ylämäkiä, kiemurtelevia teitä, mukulakiviä, rappusia ja vähän lisää rappusia. En ollut varmaan koskaan elämäni aikana kävellyt niin monia rappusia, sekä ylämäkiä. Joten vinkiksi teille; jos tahdotte käydä kauniilla Tukholman Södermalmin alueella kannattaa suosiolla jättää kokkarit kotiin ja pakata sen sijasta mukaan vaikka lenkkitossut ja hieman urheilumieltä.

Jälleen pitkän suunnistelun jälkeen saavuimme vihdoin perille pieneen ja hikiseen baariin nimeltä, Pets Sounds Bar. Olin jo unohtanut kuinka mä rakastankaan tätä kaikkea. Musiikkia, ihmisiä, tunnelmaa, siis ihan kaikkea. Musiikki määrää mulle tahdin, ihmiset saa mun kasvoille naulatun hymyn. Niin paljon siskoja, niin paljon veljiä. Mä olen onnelinen, tää on sitä, mikä tekee musta aina hetkellisesti onnellisen.
Jos mä voin jotain luvata, niin sen etten enää koskaan vietä yötäni laivahotellissa.