Olen kylmä, kun olen lämmin.

Syksy on tullut kaupunkiin. Olemme vetäytyneet koteihimme, nuolemaan tietokoneenruutujamme ja kääriytymään peiton alle. Nuoriso on vielä kerääntynyt harvaisille puistonpenkeille juomaan povariviiniään ja keski-ikäiset roikkuvat päivästä toiseen baaritiskillä odottaen oluttuoppiaan.

Tämä ei ole kotini. Tämä ei ole paikka jonne kaipaan, nukkuessani ystävieni sohvalla. Tai paikka, jossa mieleni lepää ja voin rauhoittua. Haluaisin vain paeta pois, unohtaa ja tehdä unelmistani totta.

Emme tule ikinä saamaan takaisin mennyttä. Emme vaikka yrittäisimme, vaikka haluisimme. Olemme jämähtäneet omiin maailmoihimme. Mikään ei tule enään olemaan ennallaan. Olemme saaneet toisistamme tarpeeksi, vaikka salaa kaipaankin ja muistelen. Voimme saada kuitenkin aikaan vielä jotain parempaa. Jatkaa keskeneräistä matkaa. Haluatko lähteä kuskiksi? Olen valmis lukemaan karttaasi.

Miten sinua voi sanoa edelläkävijänä, kun joku teki samat asiat kymmeniä vuosia sitten?

Tässä olisi Tiinan haaste minulle jonka olen ottanut vastaan!

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised." 

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.

2. They must also answer the 11 questions the "tagger" has sent for them.

3. They must also create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5. These lucky bloggers must be told.

6. There's no tag backs. 

1. Ihan ensimmäiseksi, olen tosi huono kertomaan itestäni asioita, joten älkää nyt ihmetelkö jos tulee hieman sekavaa tekstiä.
2. Musiikki on mun koko elämä, mun kaikki rahat ja koko vapaa-aika menee siihen. 

3. Ja nyt mun on pakko myöntää liioittelevani äsken, sillä kyllähän kouluunkin menee oman aikansa. 

4. Koulusta puheenollen opiskelen kokiksi. Haluan myös tarjoilijaksi ja baarimikoksi. 

5. En oo ikinä ollu hyvä koulussa ja joudun aina opettajien silmätikuksi.

6. Käyn paljon keikoilla. No niin sanoo kyllä kaikki, mutta mä voin sanoo käyväni ihan helvetisti.

7. Pidämme parin ystäväni kanssa omaa punk/rock omakustanne lehteä Liimaa, joka ilmestyy kerran kuukaudesssa. Sehän on vuosisadan paras lehti, joten ostakaa ja sivistykää musiikin ihmeellisessä maailmassa!

8. Olen aamu-uninen.

9. Mulla on niin upea huumori, että kukaan ei tajua sitä.

10. Suurin esikuvani on varmaankin, tuo upea edelläkäviä, Nina Hagen. 

11.Suosikki yhtyeitä ovat varmaankin The Clash, Hanoi Rocks, sekä tietenkin Backyard Babies!

1.Oletko tottunut saamaan, mitä haluat? Teetkö paljon sen eteen, että saisit sen?

Nyt kun alan oikein asiaa miettimään, kyllä. Olen suuruudenhullu, sekä kaikennäköinen uusi materiaali saa minut hetkellisesti onnelliseksi. Haluamani ei kuitenkaan tule itsestään, eikä minua ole kasvatettu kultalusikka suussa. Tietyissä asioissa annan helposti periksi, mutta on myös niitä asioita joiden takia teen mitä tahansa. Siitä tulee aina voittaja fiilis, kun on nähnyt jonkin eteen todella paljon ja lopulta saa haluamansa.

2.Haluaisitko tulevaisuudessa lapsia?

Kyllä, jos minusta joskus kasvaa aikuinen.

3.Jos saisit valita, minkä taikavoiman haluaisit itsellesi? Miksi valitsisit juuri sen?
Tämä on vaikea. Ehkä transporttaus olisi kätevä?

4.Millainen on sun herätysääni?
Helvetin ärsyttävä, josta tulee sellainen fiilis että oot viidakossa. 

5.Mistä asiasta olet viimeksi ollut todella innoissasi?
Siitä, kun saimme yhen biisin kuullostamaan edes vähän oikealta kappaleelta, eikä pelkältä räminältä.

6.Jos pitäisi valita 1 ruoka, mitä sinun pitäisi syödä koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Katkarapunuudelit.

7.Mille asialle viimeksi nauroit?
En tiedä. Nauran aika paljon, enkä edes muista mille olen viimeksi nauranut. Luultavasti jollekin tosi tyhmälle, mitä kukaan muu ei ole pitänyt hauskana.

8.Mitkä on suurimmat pelkosi?
Tähän kysymykseen on aina yhtä vaikeaa vastata.

9.Tiedätkö jo, mitä teet ensi kesänä?
Kierrän Suomen festareita, ehkä mahdollisesti myös Euroopan. Saa nähdä mitä keikkakalenteri tuo tullessaan.

10.Mitä teit eilen?
Söin ja söin hieman lisää, katsoin elokuvia, katsoin telkkaria ja kävin kaupassa. Yksinkertaisesti sanottuna löhösin vain koko päivän Nancien ja Anniinan kämpillä.

11.Jos sinulla olisi 2 vuorokautta elinaikaa jäljellä, mitä asioita haluaisit tehdä?

Tekisin kaiken mitä olen aina halunnut tehdä. En kuitenkaan ala niitä tässä jakelemaan, mutta eiköhän ne, jotka minut hyvin tuntevan tietäisi mitä tekisin.

Olen jokeri omasta korttipakastani.

Tiedättekö sen tunteen, kun unessa juokset ja juokset, koko ajan vain eteenpäin, mutta päämäärä ei vain lähesty? Se tunne kuvastaa hyvin päivääni koulussa, ennen Ruotsiin lähtöä. Ajatukset harhailivat ja jopa reseptin lukeminen oli mahdotonta.

Olin niin jännitystä täynnä, että poltin putkeen kaksi askia tupakkaa, pompin paikasta toiseen ja lauloin joululauluja.

Vihdoinkin oli aika jättää kotimaamme taaksemme ja kääntää nokka kohti uusia seikkailuja. Samalla kuin alkoholi kiersi veressä ja keski-ikäiset lauloivat karaokea. Nauruntäytteinen laivamatkamme päättyi hienon hotellin aamupalaan.

Sateisessa Tukholmassa materialismi rakkautemme nousi huippuunsa. Kaikki tuntui kuitenkin niin oudolta. Mikään ei vastannut meidän normaalia keikka rutiiniamme. Meitä pelotti. Saatoimme ehkä juosta laivaterminaalin "putkea" pitkin kirkuen onnesta ja samalla saada henkilökunnan naamalle pienen virneen.

"HAANTTU ANNE" What the hell ?

Rakastin tässä illassa kaikkea. Keikkaa, naurua, huonoja vitsejä, kaatumisia rappusissa ja tietysti ympäröiviäni ihmisiä. Moni unelmani oli toteutunut, vain parissa tunnissa. Nämä kaksi tuntia olivat elämäni parhaat. Enkä voi vieläkään sisäistää miten paljon, niin pienessä ajassa voi tapahtua. Monta unelmaani on kuitenkin vielä toteuttamatta. Haluatko sinä toteuttaa ne minulle? Kaikki on kiinni sinusta.

Kuka täällä on todellinen ja kuka posee rahaa?

Kustaan pisuaariin, näytetään säälittäviltä, päästään vippinä sisään, kastutaan litimäriksi, katsotaan keikka liian korkean lavan reunasta, mennään iPhone 5:sen julkaisubileisiin, käydään juomassa ilmaiset kaakaot hienossa ravintolassa ja mikä parasta, yksi suosikki bändeistäsi soittaa espanlavalla, joka on rakennettu jättimäiseksi puhelimeksi. Tästä kaikesta luettelemastani voitte varmaankin vain pääteillä, että tuo oli elämäni oudoin päivä, mutta paras pitkään aikaan.

En tiedä, mitä ajatella. Päässäni liikkuu vain yksi asia. Troopers, sana joka saa aina moneksi päiväksi hymyn kasvoilleni. En edes pysty ajattelemaan negatiivisia asioita, en halua.
Ostatko meille kamerat? Tekisimme rahaa sinulle, sitähän sinä vain haluat.

Naurat, näytät persettäsi, sekä osoitat meitä. Vittuilitko? Haluaisitko opettaa meitä puhumaan kieltäsi?

Bussissa sai kuunnella mummoilta että haiset märältä koiralta. Joo seisokaa ite vesisateessa, katotaan sitten ketä haisee. Turkuun tullessa sai jälleen odottaa kaatosateessa, tällä kertaa taxia. Tietenkin pelkässä topissa ja sukkahousuissa.

Kaikesta huolimatta tämä ilta oli mahtava, vaikka se oli edelleenkin elämäni oudoin. KIITOS

Nimen he muuttavat, mutta kasvot pysyvät samana.

Rakennamme pilvilinnnoja, jotka kasvavat kasvamistaansa. Olet monta kertaa jo mutranut ne, mutta uudelleen rakentaminen ei ole vaikeaa.

Hotellin aula täynä jännitystä, huonoa huumoria, sekä hermostuneita vilkaisuja ympäriinsä. Tätä tunnetta minulla oli ollut ikävä. Sinulla oli parta ja viikset, olit kauniimpi kun koskaan ennen.

Sait meidät moneen otteeseen nauramaan, mutta tällä kertaa me saimme sinut hämmästymään. Kävelimme kanssasi. Keskityimme vain olennaiseen. Eihän siinä pitäisi olla mitään väärää?

Odotimme viimeiseen junaan asti, aivan kuten käskit, mutta miksi mitään ei tapahtunut? Mikä meni vikaan?

Jokainen aamu, jokainen ilta, etsin sua maailman kioskeilta.

On ihmisiä jotka oppivat virheistään ja osaavat korjata asiat, mutta sitten olet sinä. 
Minäkö en ymmärrä? Katso peiliin ja näe ruma naamasi, sekä pyöreät muotosi, kuvotat minua. Haluaisin nauraa kustannuksellesi. Jokainen ihminen vihaa sinua, kukaan ei uskalla nauraa. Uhkaat heitä, syötät heille paskaa, pidät heitä vankinasi. Kukaan ei voi paeta sinua. Se on mahdotonta.
Suoraan sanottuna olet piru, olet pilannut monen ihmisen elämän,  sinulla ei ole elämää, ei työtä, ei koulutusta. Sinulla on vain ihminen joka elää pelossa.
Ehkä nyt on aika sille mitä olen jo kauan toivonut.

Muistot, rakastan niitä. Aikoja, jolloin suurin hupi oli vetää heliumia, sekä nauraa kalpeille krapulanaamoillemme.

En halua palata takaisin ajassa, en halua noudattaa tiettyä linjaa.

Koulua on käyty jo viikko ja voin sanoa, että tästä vuodesta tulee todella raskas. En kuitenkaan voi sanoa, että yhtä raskas, kuin kulunut kesä. Vaikka tietyllä tavalla kuitenkin odotinkin koulujen alkua ja ikävöin todenteolla kesää. Se oli juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä. Rakastan sitä elämäntapaa.

Keskittyminen yhteenkään asiaan on todella vaikeaa. Sillä ,viet minut jatkuvasti toiselle planeetalle, jossa elämme omaa onnellista elämäämme ja mikä parasta, yhdessä. 

Olet ollut kauan jo oikeassa, olet painajaisissani, olet unelmissani. Painajaiset, ne ovat hirveitä, vihaan niitä. Varsinkin silloin kun luulee sen olevan totta, vielä silloinkin kun olet herellä. Luulet menettäneesi kaiken, minkä takia elät, mutta yhtäkkiä tajuatkin kaiken olevan unta. Onneksi en usko enneuniin. 

Kuka titää, vaikka enneunet olisivatkin totta? Mutta ne tapahtuvat vain niin ettei kukaan tajua sitä. Mitä jos esimerkiksi dejavu on merkki enneunesta?