Syksy on tullut kaupunkiin. Olemme vetäytyneet koteihimme, nuolemaan tietokoneenruutujamme ja kääriytymään peiton alle. Nuoriso on vielä kerääntynyt harvaisille puistonpenkeille juomaan povariviiniään ja keski-ikäiset roikkuvat päivästä toiseen baaritiskillä odottaen oluttuoppiaan.
Tämä ei ole kotini. Tämä ei ole paikka jonne kaipaan, nukkuessani ystävieni sohvalla. Tai paikka, jossa mieleni lepää ja voin rauhoittua. Haluaisin vain paeta pois, unohtaa ja tehdä unelmistani totta.
Emme tule ikinä saamaan takaisin mennyttä. Emme vaikka yrittäisimme, vaikka haluisimme. Olemme jämähtäneet omiin maailmoihimme. Mikään ei tule enään olemaan ennallaan. Olemme saaneet toisistamme tarpeeksi, vaikka salaa kaipaankin ja muistelen. Voimme saada kuitenkin aikaan vielä jotain parempaa. Jatkaa keskeneräistä matkaa. Haluatko lähteä kuskiksi? Olen valmis lukemaan karttaasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti