Kun sä pelkäsit kuolemaa, päätettiin ettei kuollakkaan.

Lasken päiviä, päiviä siihen koska saan taas nähdä sinut, naurusi, hymysi, silmäsi, rakastan sinussa kaikkea. Sanotaan ettei ole olemassa täydellistä, mutta helvetti, mikä olet, jos et täydellinen?

Olen viimeisen viikon sisällä saanut kinni arkisemmistakin asioista ja alkaa tuntua siltä, että olen lopultakin toipunut kesän festarikaudesta. Nään kavereita, joita ei valiettavasti kesän menojen huumassa ehtinyt tavata, teen töitä ja haaveilen päivät pitkät. Toisaalta onko tylsä arki kuitenkaan minun juttuni? Haluan nähdä maailmaa, seikkailla, nähdä elämäni taivaan ja helvetin.

Ikävä, en tiedä rakastanko vai vihaanko sitä tunnetta. Se muituttaa miten paljon välittää jostakin ihmisestä. Tällä hetkellä tunnen  ainakin todellista vihaa sitä kohtaan, mutta mitä olisikaan rakkaus ilman ikävää? Eihän sellaista rakkautta ole edes olemassa?

Rakastan sitä hetkellistä transsia, jonka saan keikalla. Siinä vapautuu kaikki huolet ja murheet, se on terapiaa.

Koulu alkaa maanantaina, saa nyt nähdä minkälaisessa koomatilassa silloin tulen olemaan. Pakkohan sinne on mennä. Pelottaa talven saapuminen, ihmiset masentuvat ja vetäytyvät omiin oloihinsa. Luultavimmin myös minulle käy taas niin. Elämä on niin erinlaista silloin. Kesällä, varsinkin suomalaiset vapautuvat, nauttivat lämmöstä auringosta ja vapaasta. Sitä kaikkea on niin harvoin.

Elänkö vain odottamassa sopivaa hetkeä?

Juon kaljaa, ja Vandaalit soi stereoista. Olen viimeinkin kotiutunut yli viikon pituisesta reissusta.

Niinsanottu kiertueemme alkoi torstai illalla, jolloin lähdimme ajamaan kohti Hämeenlinnan Wanaja Festivaaleja . Saavuimme paikalle yön hiljaisilla tunneilla, katsoimme auringon laskua ja nautimme olostamme.

Festivaali oli mielestäni yksi parhaiten järjestettyjä ja edessä häämöttävä viikko sai tällä keikalla mahtavan aloituksen!

Kerava, sitä tulee ikävä. Kaikki kalsarikännit, pasilamaratoonit ja jumaloimamme star pizzat. Näimpä päätimme käydä tutustumassa myös paikalliseen baariin.

Jokeboxista hyvää musiikkia ja sinne meni kaikki viimeisetkin rahani! 

Aamulla pää särkee ja oksennus on taas ovella. En kuitenkaan päästänyt sitä ulos. Toisin kuin illalla, jolloin se oli vähän liiankin tervetullut. Vessan lattia oli veressä ja Nancien varpalla oli uusi nimitys: Teguila!!!

Meidän kolmen huonoista oloistamme huolimatta päätimme jatkaa matkamme kohti Äänekoskea.

Jos uskalsin sanoa että Wanaja oli hyvin järjestetty, tämä oli niin sanotusti täydellinen. Henkilökunta piti meistä huolta ja halusi meidän saavan ansaitsemamme paikat. 

Teltta oli pieni, myös lava oli klubin kokoa. Rakastin tätä kaikkea! Mielessä pyöri kuitenkin ajatukset, huonojen johtopäätöksiemme takia. Rakastin myös keikkaa, bändi oli liekeissä ja niin myös yleisö.

Tortaina kohtasimme Oulun ja voih miten monimutkainen kaupunki voikaan olla? Ruokapaikkoja ei löydy, niin kuin ei myöskään kauppoja, tämä kaupunki oli myös autoilijan helvetti.

Päädyimme jonotuksen aikana syvällisempään pohdiskeluun. Saimme päätökseen kaiken mikä on kaivellut mieltämme jo pitkän aikaa. Toivottavasti emme kuitenkaan ole väärässä, en jaksa uskoa niin.

SUURI kiitos kuuluu roudareille, teknikoille ymym.. Niimpä päätimme muistaa myös heitä tällä ruusupuskalla. 

He tekevät työnsä aina niin kuin pitääkin, eli mahtavasti, ammattitaitoisesti. Ilman näitä ei olisi yhtä ainoatakaan keikkaa.

Tämä keikan oli viimeinen suomen keikka tänävuonna. 

Ylöjärvelle päästyämme päätimme kuitenkin lähteä Valkeakosken työväenjuhlaan. Kävelimme kilometrejä, etsiessämme backstagen portteja. Etsimisemme osottautui turhaksi. Saimme rannekkeet sisälle. Aidat kaatuivat, satoi milloinkin rakeita, milloinkin vettä.

Palasimme autolle litimärkinä, onnellisena, haikeina ja väsyneinä.

Olen uupuneempi kuin voisi olettaa, mutta täytän unelmani siitä huolimatta

Aika on mennyt lomalla ihan saatanan nopeasti. Tai no en nyt tiedä voiko tätä niin lomaksikaan sanoa kun on ollut viisi kertaa viikossa töissä. En kuitenkaan valita, sillä töitähän teen vain siksi, että saisin rahaa keikoille. 

Jokaisella ihmisellä on jokinlainen tavoite . Koskaan ei saisi luovuttaa, sillä voit olla lähempänä tavoitetta, kuin   uskotkaan. Tavoitteet ja päämäärät saavat meidät uskomaan vielä parempaan tulevaisuuteen. Usko tai älä.

Tammefest. Pieni ovi, kuusi ihmistä, kuin sillit purkissa. Festivaali pyyhki mielestäni kaikki huonot fiilikseni jotka olivat Ruisrockista jääneet. 

Ensi kuussa Ruotsin Rejmyre. Sitä ennen kutsuu myös Hämeenlinna, Äänekoski ja Oulu.

Olet kuin kallis huora, maksan näkemisestäsi paljon, mutta pidän näkemisestäsi myös erittäin paljon. En saa siitä ikinä tarpeekseni.

Jokainen meistä on rikollinen, olemme myrkkyä toisillemme, maapallon saastetta, jotka lopulta tuhoavat itsensä.

Asiat ja ihmiset ympärillä muuttuu. Ehkä minäkin muutun? En tiedä. Ajatusmaailmani ainakin on muuttunut. Kaikista pienistä teoista rakentuu loppujen lopuksi jotain suurta.

Kaikella on tarkoituksensa, mutta mikä on se tarkoitus? 

Kun ihminen syntyy se itkee ja ihmiset ympärillä hymyilevät, kun ihminen kuolee usein hän hymyilee ja ihmiset ympärillä itkevät. 

Itkeekö ihminen tiedostamattaan sitä, että joutui tänne maan päälle tai hymyileekö siksi, että pääsee vihdoinkin jonnekkin parempaan paikkaan?

En tiedä, kukaan ei voi tietää, ei ole olemassa oikeaa vastausta. 

Katson ulos ja näen kotkan, joka lentää taivalla, se on vapaa ja onnellinen. Sillä on pienet vaatimukset elämässä, se elää hetkessä. Haluaa poikastensa vain voivan hyvin ja katsoo ettei lähistöllä ole uhkia. 

Oletko sinä ikinä pysähynyt miettimään millainen paikka taivas on? Tai onko sitä edes olemassa?

Kyllähän taivas voisi olla myös maan alla, avaruudessa tai luonnossa. 

Sanotaan, että sielu siirtyy taivaaseen, mutta missä muodossa se on siellä? Onko se pilvenpällä katselemassa meitä, olemattomana sieluna vain leijumassa vai uudessa ruumiillistumassa elämässä uutta elämäänsä? Entä kuin taivaasta sanotaan, että siellä sielu saa levätä ja kaikki on hyvää, mutta eihän ilman pahuutta ole myöskään hyvyyttä. Entä onko ystäväsi, perheesi ja kaikki sinulle tärkeä myös taivaassa? 

Tietenkin on koska taivaan pitäisi olla täydellinen paikka. Mutta silloin siellä pitäisi myös olla vihamiehesi ja suurimmat pelkosi, koska myös ne ovat jollekkin tärkeitä ja rakkaita. 

Taivas voisi olla myös kuin hotelli. Kaikilla olisi omat "huoneensa" joihin olisi rakennettu kaikki sinulle tärkeä. Siinä kohtaa kaikkien sielut monistuisivat, sillä yksi ihminen tai eläin voi olla todella monelle tärkeä. Mutta onko läheisesi taivaassa jo ennen heidän omaa kuolemaansa? Vai jäädäänkö me odottelemaan heidän kuolemaansa, mutta jos ystäväsi ei pääsekkään taivaaseen? Oletko sitten onnellinen? Vai pääseenkö kaikki taivaaseen, jotta sinun oma taivaasi oli täydellinen ?

Anni kiittää ja kuittaa

Leijun pilvissä, omien ajatuksieni ympäröimänä.

Löysin Facebookin ihmeellisestä maailmasta tekstin, jonka olen lukenut jo monta kertaa aijemmin.
Tämä nainen vakuutteli tekstissään kuinka hän miettii erästä henkilöä joka ilta, tekee hänen vuokseen mitä tahansa ja menee minne vain hänen takiaan. Epäilen kuitenkin erittäin vahvasti, että me teemme häntä monta kertaa enemmän työtä, näemme vaivaa, ihmisten takia, jotka ovat meille kuin jumalia.

Seinäjoki on kirottu, se huomattiin taas viimeviikonlopun Provinssirokissa. Kuten viimevuonnnakin kaikki menivät kirjaimellisesti päin vittua. Kun saavuimme pääporteille alkoi sataa kaatamallla. Vietimme aikaamme istumalla vesilätäkössä ja juttelemalla viinanjanoisen festarikansan kanssa. Meille kaikille tuli siinä samassa kuitenkin kauhea nälkä ja päätin käydä hakemassa ranskalaisia, lähimmältä kojulta. Ensin oksensi Nancie, sitten minä ja lopuksi tietenkin Sheena. Oksentamista jatkui koko päivän. Olimme ilmeisesti saaneet ruokamykytyksen. Mikä onkaan hauskempaa, kuin käsikädessä oksentaminen?
Lopulta vain nauroimme tilanteellle

Meille kerrottiin, että rannekkeen vaihto piste aukeisi samaan aikaan, kun portit. Kuitenkin portit aukaistiin jo tuntia aijemmin. Meille iski titenkin paniikki. Itkimme siihen asti kunnes pääsimme festivaali alueelle ensimmäisenä sisään, sillä turvatarkastuksen portteja ei oltu vielä avattu. 

Keikan jänkeen olin huolellisesti koomassa ja nukahtelin pystyyn. Enkä muistanut kuluneesta päivästä muuta kuin oksentamamme suklaavellit. Kuitenkin olin niin sekaisin,että kaikki tuntui vain unelta. 

Onnelllisina, mutta väsyneinä ryömimme autoon. Automatkasta en muista enään mitäään ja saapuessamme Anniinan sukulaisille, nukahdin ensisiläyksellä.

Minä rakastan sinua, sinun unissasi

 En tiedä miten tässä alottaisi selittämään tämän kesäloman alun tapahtumista, mutta voin sanoa rehellisesti, että tästä tulee rankkaa ja mahtavaa.

Päättärit tuli ja meni ja seuraavaksi olisi nokka kohti turun ammatti-instituuttia. Pelottaa hieman, että ei enään kesän jälkeen palaakkaan siihen tuttuun ja turvalliseen kouluun. 

Nancie on myös asustellut täällä koko tän viikon ja asustaa vielä koko kuukauden. 

Koko aika ollaaan vaan tehty töitä ja heti töiden jälkeen tatuointikone on aloittanut surraamisensa.

keskeneräinen

ja vuolaa valmis ! :)

Älkää toki kysykö miksi tatuoin suurimman idolini naaman ihooni. Sillä tämä on muistutus siitä miten paljon rakastankaan tätä miestä. Ehkä tulen vielä joskus katumaan tätä, mutta onhan tämä suuri osa elämääni. Asia jonka takia jaksan jatkaa huomiseen ja asia jonka takia jaksan todella panostaa ja nähdä vaivaa.

Festareilla käynti on tietenkin lempi puuhaamme joten kokosimme tälläisen listan:

1.Pukeudu toppapukuun, oli festari sitten minä vuodenaikana tahansa.
      Villapöksyt ovat seksikkäämmät kuin paleltumavammat
2. Älä pukeudu korkokenkiin.
      Illemmalla jalat lyövät kipinää.
3. Älä tee tarpeitasi minnekkään muualle kuin siihen tarkoittettuihin koppeihin.
      Ei ole sattumaa, että niiissä on seinät.
4. Älä riitele edes vittumaisimpien jäjestyksenvalvojien kanssa ennen odottamaasi keikkaa.
    Se kostautuu, usko pois.

Täytyy tietenkin mainita tässä, että Lauantaina tapahtui jotai niin noloa, että mitään ei nolota enään sen 

jäkeeen. Tajusin siinä samassa, että ei ne bajamajat ole turhan takia siellä festari alueella.

Se suurin pelkomme kuitenkin osottautui turhaksi sillä herra Dregen ja Sami todella ilahtuivat tatuoinneistamme. Vaikkakin Sami ei tainut oikein sisäistää sitä ja keikan alussa Dregen ei pystynyt vilkaisemaan meihin nauramatta. Osaan kylläkin kuvitella sen myötähäpeän määrän...

Myös muistutan teitä myös siitä, että kesäkuussakin voi kärsiä hypotermiasta.

Sunnuntai illalla  saavuimme Turkuun, päätimme Nancien kanssa mennä laivaterminaaliin. Tietenkin ihan huviksemme siellä istuskelimme. Sillä eihän sitä tatuoitua kitaristia tietenkään missään näkynyt. Sen jälkeen lähdemme kävelemään kohti turun keskustaa. Jalathan siinä kuoli, joten peukut pystyyn ja tien viereen. 

Kaiken tämän hässäkän keskellä olemme tänään ollut niin väsyneitä, että työnteosta ei tullut vittuakaan. Joten päätimme pitää vain kaksi tuntisen työpäivän. 

Nyt menen nukkumaan, voisin nukkua vaikka ikuisuuden. 

Paska-Anni kiittää ja kuittaa.

jooo vitun hauskaa vappua teillekkin

Joo tosiaan vappua tuli vietettyy eilen juoden paraisten keskustassa. Alkuilta oli ihan jees, kunnes porukka alko olemaan vähän liian kännissä ja homma alko menee vähän huonompaa suuntaan.

Joo pukeuduttii eilen Jorman kans rodooteiks. Ei tehty noit pukui Akun kans ku joku 8 tuntia ? :D

Oli kyllä aika saatanan vaikeeta liikkuu joka paikassa ton pahvilaatikon kanssa ja ainiin joo voitettii pukukilpailuki.



Mutta joo tämä tyttö nyt menee nukkumaan, heihei.