Jokainen vuosi ajattelen vihaavani tätä juhlaa ja niin ehkä hieman vihaankin. En ole koskaan pitänyt jouluruuasta. Myös joululaulut herättävät päässäni aina vain uudestaan ja uudestaan lisää kymyksiä. Ihmiset miksi, oi miksi? Myös ihmisten turha hössötys ja ruuhka ruokakaupoissa on aivan jostain niin syvältä, että ihmisen käsivarsi ei sinne yletä. En vain ymmärrä miksi joulusta pitää aina tehdä niin suuri numero. Se on vain juhla. Se on juhla, joka on mielestäni kaupallistettu pilalle. Ihmiset on unohtanut sen tärkeimmän, nimittäin yhdessä olon. Se on yhteinen juhla, uskon juhla. Ei lahjojen juhla. Vaikka kukapa ei lahjoista pitäisi?
Vaikka kuinka inhoaisinkin joulua, niin on se kyllä loppujen lopuksi tosi jees! Tottakai pidän lahjojen saamisesta ja ehkä jopa enemmän niiden antamisesta. Jouluruuista ehdoton ja ehkä ainoa suosikkini on graavilohi. Osa siitä klassisesta Fazerin konvehtirasian sisällöstäkin on syötävä.
Jouluvalot on myös mieleeni. Toisin muista kohtuus. Josset sitten halua, että sen kauniin jouluisen pihamaiseman sijasta muodostuu jokaiselle vain armotonta päänsärkyä. Tämä on hyvä muistaa myös, kun kaivat niitä vanhoja joulukoristeita sieltä pölyisestä pahvilaatikosta. Nimittäin mikään ei ole raivostuttavampaa, kun yrität rentoutua jouluaattona täyden vatsasi kanssa sohvalla ja aivan sama minne ikinä sitten katsotkaan sieltä hyppää silmillesi heti ensimmäisesti ärsyttävän iloisesti hymyilevä tonttu-ukko. Tässä tekstin pätkässä yritin oikeasti kirjoittaa ainoastaan positiivisia asijoita joulusta. Joten ehkä minun on parempi lopettaa tämä tähän. Hyvää joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti