Tylsyys on vallannut minut. Tarvitsen täytettä kalenteriini. Rakastan tunnetta, kun saan tukkaputkella sydän tykyttäen kiitää kiireisenä ympäri maailmaa. Tarvitsen epäonnituneita tai sitten onnistuneita suunnitelmia tuleville päiville. Kaikki tyhjyys ja tekemättömyys ahdistaa. Haluan tehdä jotain luovaa, palauttaa aivoni taas maan tasalle.
Ihmisten turha joulustressi valtaa ostoskeskuksen kapeahkot käytävät. Vartioiden vihaiset katseet seuraavat meitä. Taustalla soi joululaulut. Pikkutytöt tanssivat niiden mukana. En pääse kulkemaan ohi. Joulu on tukkinut jopa kävelyväyläni. Olen menettänyt kaiken intoni joulua kohtaan. Vuosi vuodelta tajuan entistä paremmin kuinka turha tämä kyseinen juhla onkaan. Ainoa ilohan tässä on vain lahjojen antaminen, sekä tietenkin niiden saaminen.
Ikävä, se odottaa minua aina huoneessani. Avaan oveni ja väkisinkin alan muistelemaan niitä miljoonia hyviä hetkiä, unohtumattomia muistoja ja muistottomia iltoja. Minulla on aina ikävä. Yritän hoitaa vaivaani, mutta se pahenee vain entisestään. Odottavan aika on pitkä, mutta pahin vielä edessä. Haluaisin vain halata, enkä ikinä päästää irti. Tahdon olla niin onnellinen, että sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti