tiistai 11. joulukuuta 2012

Kelataan nauhaa vain kokoajan edestakaisin.

Herään keittiöstä leijailevaan ruuan tuoksuun. Rakastan tätä tunnetta. Jokaiseen raajaani sattuu ja suussani maistuu El Tiempo. Päässäni on vain kaksi lukua, joilla jätkyttäminen ei ole vaikeaa. En erota päiviä toisistaan, mikä päivä edes nyt on?

Kyllä, ei, kyllä, ei, ei, kyllä. Hei ei me mitään menetetä ja näin matka Lahteen kääntyi nopeasti Himoksen (Homoksen) suuntaan. Kaksikymmentä minuuttia aikaa, kiihdytä mittarisi 120. Taxin radiosta soi Get on. Tämä selvästi ennustaa jotain hyvää. Pääse sisään, juokse, laula ja naura hysteerisesti. En osaa sanoa mitään, kaikki on täydellistä.



Pari ajatusmaailmaani tasaavaa yötä Lahdessa oli minulle enemmän kuin tarpeeksi. Nyt minulta on viety loputkin rippeet elämästäni. Nukkuminen, joka aina  ennen sai minut edes hetkeksi rentoutumaan. Ajatukseni sinusta ei kaikkoa edes alitajunnassani. Alitajuntani oli minua edellä. Taistelen kaikkea vastaan. En ota sinusta enään mitään selkoa. Olet yksi suuri värien sekamelska.

Tavastia, kuinka olenkaan kaivannut tätä toista kotiamme. Tunnen oloni aina yhtä kotoisaksi, mutta  aina niin hermostuneeksi. Olet suoraansanottuna törkeä. Mietitkö tosissasi, puhutko vain mitä sylki suuhun tuo, kokeiletko tai peräti kadehditko?




Nautin taas olostani kun saan pitkästä aikaa kääriytyä rikkinäiseen makuupussiini ja kuunnella jokaisen ohikulkian tarinat musiikkimausta aiviokriiseihin. Paljon uusia kasvoja. Vanhat ajat tulevat väkisinkin mieleen. Ajat joina ihmiset todella jaksoivat raahata perseensä keikkapaikalle jo monia tunteja ennen tapahtumaa. Emme olleet ainoat.Tää bändi on tulessa. Kuumempi kuin koskaan ennen. Olen rakastunut. Uskallanko keväällä ottaa askeleen kohti uutta ja tuntematonta? Eristäytyä jostain mihin olen todella kasvanut kiinni. Haluan luottaa ja uskoa pelkkää hyvää. En aio tulla pettyneeksi.



Pitäisikö ottaa kiinni hetkestä vai pysähtyä miettimään tulevaisuutta? Ei tulevaisuutta tule miettimällä. Nyt pistetään haisemaan ja kunnolla! Tupakansavun täytteinen hotellihuone
tiivistyy nauruun, nolojen tarinoiden muistelemiseen, vanhojen ennätysten rikkomiseen ja järkytykseen. Viini alkaa todella virrata verisuonissani.

Leikitte jatkuvasti tulella. Tiedätte, että saatte leikkiä sillä kuinka paljon huvittaa. Vain enään moraalinne estävät teitä sytyttämättä tätä kaikkea. Tuleeko kuitenkin vielä raja vastaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti