Ja taas mä istun tässä sängynlaidalla ja yritän kirjoittaa jotain siitä, mitä minun päässä liikkuu, miltä minusta ja niin poispäin. Oksennan jälleen ne kaikki tunteet ja ajatuksen näppäimistölleni. Yritän vakuuttaa itselleni, että ei siitä kuitenkaan mitään tule ja jatkan jälleen kirjoittamista. Jokaisen lauseen käyn läpi lukemattomia kertoja. Useaan kertaa tarkistan jokaisen kirjoittamani sanan, pisteen ja pilkun. Jostain syystä en näe yhtäkään virhettä.
Vaikka pariksi päiväksi olenkin jumittautunut neljän seinän sisään tuntuu minusta, että olen näiden kahden päivän aikana ollut sosiaalisempi, kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että jokainen maailman ihminen riepottelisi minua puolelta toiselle. Saat minut hulluksi. Enkä suostu sitä itselleni myöntämään. Saatikka sitten ääneen sanoa. Olet riivannut mieleni ja vaikka kuinka kovaa yritän, niin en sille mitään voi.
Hetken mielijohde. Toppi vai floppi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti