Päätin etten loppuun asti jaksa katsoa tätä paskaa näytelmää.

Taas jälleen löydän itseni pyörimässä yksinäisessä sängyssäni. Haluan nukkua, mutta mieleni ei saa rauhaa. Minua väsyttää, mutta en voi nukkua. Luovutan ja löydän  itseni tässä kirjoittelemassa turhia tekstin tynkiä. Mietin niitä tuhansia kustannuksia, kyllä nyt puhutaan tuhansista. Matkat, ravinto, nesteytys, liput...Mitä jos en saa tarvittavaa summaa kasaan? Mitä teen? Paikalle pääsy ei ole vaihtoehto, se on pakko. Joku vain vetää minut sinne. En voi sille mitään.

Kasaan itselleni aikatauluja. Aikatauluja tylsistä, mutta pakollista tehtävistä. Viikkoja on kulunut ja huomaan samojen tehtävien olevan edelleen rästissä. Tällä kerta kasa tehtävistäni on vain kymmenkertaistunut. En enää tiedä, mistä  aloittaa.

Ilta illalta löydät itseni, sekä seuralaiseni taas istumassa samoilla rappusilla. Samat juotavat, samat keskustelun aiheet. Tarvitsen jotain uutta. En jaksaisi arkea enään hetkeäkään. Rundi, sitä mä tarvitsen.