maanantai 31. maaliskuuta 2014

Helppoa elämää

Pienessä päässäni pyörii useita asioita. Näen kuinka jotkin ihmiset ympärilläni ponnistavat ylös omasta syvästä kuopastaan ja oppivat taas nauttimaan elämästä, tai ainakin näin he antavat muiden ymmärtää. Ehkä minäkin näin annan muiden ymmärtää. Tai ehkä minulla on kerrankin oikeus muiden antaa niin minusta ymmärtää ja olettaa. Uskon olevani nyt onnellinen tai ehkä olenkin vain vaatimaton? Elämässä ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään hähkähdyttävän kamalaa tai ihanaa. Elämässäni on arjen pieniä iloja, sekä suruja. Minulla ei ole kiire mihinkään, eikä minulla juuri tylsääkään ole.  Elän pienessä yksinäisyydessäni nyt tyytyväisenä. En tarkoita, että voisin näin jatkaa enää kauaa, mutta juuri nyt tämä tuntuu sopivalta elämäntilanteeseeni. Onko tämä nyt sitä "normaalia" arkea?


Vaikka katson sivusta ylpeänä, kuinka jotkut ihmiset ponnistavat maan pinnalle jostain sieltä syvyyksistä, yhä useammat kuitenkin taas vajoavat entistäkin syvemmälle itseensä. Heillä olisi ystäviä, kavereita ja perhettä vaikka muille jakaa. No mutta miksi se heitä kiinnostaisi? Sinulla on oma napa. Oma pieni napa, jota tuijottaa. Maailmassa on vain sinä ja sinun hyvä vointisi. Muut ovat huolissaan, mutta miksi se sinua kiinnostaisi? Maailmassahan ei ole ketään muita, kuin sinä ja muut jotka eivät ole niin kuin sinä, ovat elämän alisuorittajia. Luusereita ovat he jotka eivät tasollesi yllä.


Olen onnellinen, että minulla on jotain mitä voin aina kuukaudesta toiseen odottaa. Jotain johon voin tuhlata aikaa juuri niin paljon, kuin ikinä haluan. Jotain, joka voi tehdä minut aina uudelleen ja uudelleen maailman onnellisimmaksi. Enkä tarkoita tällä esimerkiksi tietokonepelejä tai nettiä. Vaan niitä pieniä hetkiä elämästäni, joista muodostuu lopulta elämäntapa. Minulla on jotain niin upeaa, joka saa hetkeksi unohtamaan kaiken muun ja olen helvetin kiitollinen siitä.


4 kommenttia:

  1. Mistä sä tunnet Sami Yaffan? Tai siis kun se tykkää sun kuvista facessa yms?????

    VastaaPoista