Olen sinetöinyt tämän kiroukseksi.

Odottaessani bussia huomasin vierellä seisovani ihmisen. Ennen hän oli kuin jumala minulle, nyt vain tavallinen ihminen. En uskaltanut sanoa sanaakaan. Hymy levisi väkisinkin kasvoilleni. Muistan kuinka päivät pitkät katsoin videoita, samoja videoita päivästä toiseen. Nyt vain seisoit vierelläni, en vain olisi osannut valita oikeita sanoja.

Tahdon toteuttaa unelmani, mutta mitä teen kun niitä on enemmän kun aika antaa periksi? En vaadi liikaa, tahdon vain kaiken. En osaa olla menemättä, en suostu jäämään mistään paitsi. Joku harrastaa jalkapalloa, joku jääkiekkoa, joku ratsastusta, minä keikkoja. Ei, se ei ole harrastus, vaan elämäntapa.

Päivät lipsuu käsistäni. Aika alkaa käymään vähiin. En voi elää näin ikuisesti, vaikka kuinka haluaisin. Huoneisto täytetty naurulla, rakkailla ihmisillä ja alkoholilla. Huonot vitsit saavat jokaisen naamalle väkisinkin vähintään hymyn. Rakastin sitä, saisinko noita iltoja lisää?