Sinä veit hopeakannukseni, dollarin ja viimeiset pennini.

Aikainen herätys, kiireinen lähtö, meikkaus bussissa, aamupala, töihin, lounas, töihin, kotiin. Tämä sama oravanpyörä on jatkunut jo neljä viikkoa. Korvistani pursuu vihannesten pilkkomiset, miljoonat rautapakit, sekä käyttämämme siniset kumihanskat.

Kaipaan todellakin niitä pitkiä välimatkoja, unirytmittömyyttä, heräämisiä auton takapenkiltä. Yksinkertaisesti sanoen kaipaan kesää. Sain silloin elää juuri niin kuin olen aina halunnut, sain vain temmeltää vapaasti pitkin maailmaa. Poltin toinen toisensa perään savukkeita auton takapenkillä, taustalla soi hyvää musiikkia. Nauroin ja välillä itkinkin. Olin onnellinen. Tapasin paljon uusia ihmisiä. Ihmisiä, joita en tule koskaan enään tapaamaan. Saatoin viettää heidän kanssa useimpiakin tunteja. Tunteja istumassa hiekassa, nauramassa, juomassa kaljaa.

Tahdon tavata uusia ihmisiä. Haluan vain temmeltää pitkin maailmaa. Tämä jatkuva paikalla junnaaminen tuntuu uuvuttavalta ja ahdistavalta. Tahdon  matkustaa uusille aluelle, käydä kaupungeissa, joiden nimeä en ole koskaan kuullutkaan. Herätä paikoista, joiden sijaintia en osaisi kartalle merkitä.