Aion jäädä himaan rukkoilemaan rikkautta rakastavaa jumalaa.

Kelaan taas aikaa viikkoja takaisinpäin. Oli sateinen kevätpäivä. Kevään aijoituksesta huolimatta ilma muistutti enemmän loppusyksyä. Ensimmäiset kauniit ja lämpimät hellepäivät olivat jo takana. Hytisimme kylmyydestä. Jokainen sanasi aiheutti minulle kylmät väreet aikaan.

Kelaan taas aikaa takaisinpäin. Tällä kertaa melkein kahdella vuodella. Asiat ovat muuttuneet juuri niin paljoin, kuin vähänkin. Löydän taas itseni samasta jamasta. En suostunut tähän, mutta jokin vain vei minut mukanaan.
Rakkaus on maailman rumin sana. Rakkaus on Jumalan suurin vitsi. Se on sana, joka saa ihmiset tekemään hulluja asioita, Sana jota sanotaan merkityksellittömissä ja myös merkityksellisissä asioissa. En edes tiedä miksi rakastan. En tahdo sitä, se on tunne joka vain vie mukanaan. Rakkaus on asia joka ajaa ihmiskunnan hulluiksi.

Tuntuu kuin elämäni paras päätös olisi kääntynyt nopeammin kuin tuuli. En tiedä onko lähdölleni paras vai huonoin ajankohta. Viihdyn täällä, mutta minun on vain pakko tehdä tulevaisuudelleni jotain. Tämä kaupunki vain hajoittaa pääni entistäkin pienempiin palasiin.