Puisto täyttyy ihmisistä. En mahdu enää edes kävelemään. Tuttuja putkahtaa jokaisen kulman takaata. Alkuillasta moikkaamme, loppuillasta keskustelemme syvällisiä pusikossa. Jalkani eivät kanna enää, mietin vain oliko syy sinun vai alkoholin? Kuulin jonkun huutavan vierestäni "Kerran sitä vain eletään".
kuva: Nanita
Aamulla siristän silmiäni. Olo on kuin rautakangella hakatulla kanalla. Kantapäässäni komeilee golfpallon kokoinen hankauma, polvessani nyrkin kokoinen mustelma ja päässäni pätkii filmi. Kysyn taas itseltäni lauseen "Mitä helvettiä sitä tuli taas eilen sählättyä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti