Mä en käytä käsiä, mä puren hampailla.

Laahaan paikoillani, päivät vain toistavat itseään. Olen loinen. Tunnen itseni räsynukeksi, jota riepotellaan koulusta kotiin, kotoota kouluun. En tahdo tämänlaista elämää, tämä ei ole elämääni. Olen pahasti kangistumassa taas vanhoihin tapoihini.

Ahdas linja-auto. Kylkeni painautuu vieressä istuvaa kohden. Olen jumissa, en voi lähteä pois. Napeista soi Musta Paraati. Lisään volymia. Miksi ihmiset katsovat? 

Olen yksi teistä kaikista. En tahdo. En kuulu joukkoon. Tunnen vetoa isompaan maailmaan, siihen tuntemattomaan. Suurin kuvioihin. 

Me pystytään siihen. Tehdään se. Luodaan meille uusi elämä, ei kukaan ansaitse tälläistä. Emme voi enään jatkaa. Tämä kaikki on jo liian sairasta. Jotain pahempaa tulee vielä tapahtumaan. Ymmärrätkö? Muita mahdollisuuksia ei enään ole.

Ja yksi syy taas lisää vihata Green Day:tä.. Jumalauta eikö ne ikinä usko?