Kyllä, ei, kyllä, ei, ei, kyllä. Hei ei me mitään menetetä ja näin matka Lahteen kääntyi nopeasti Himoksen (Homoksen) suuntaan. Kaksikymmentä minuuttia aikaa, kiihdytä mittarisi 120. Taxin radiosta soi Get on. Tämä selvästi ennustaa jotain hyvää. Pääse sisään, juokse, laula ja naura hysteerisesti. En osaa sanoa mitään, kaikki on täydellistä.
Pari ajatusmaailmaani tasaavaa yötä Lahdessa oli minulle enemmän kuin tarpeeksi. Nyt minulta on viety loputkin rippeet elämästäni. Nukkuminen, joka aina ennen sai minut edes hetkeksi rentoutumaan. Ajatukseni sinusta ei kaikkoa edes alitajunnassani. Alitajuntani oli minua edellä. Taistelen kaikkea vastaan. En ota sinusta enään mitään selkoa. Olet yksi suuri värien sekamelska.
Tavastia, kuinka olenkaan kaivannut tätä toista kotiamme. Tunnen oloni aina yhtä kotoisaksi, mutta aina niin hermostuneeksi. Olet suoraansanottuna törkeä. Mietitkö tosissasi, puhutko vain mitä sylki suuhun tuo, kokeiletko tai peräti kadehditko?
Pitäisikö ottaa kiinni hetkestä vai pysähtyä miettimään tulevaisuutta? Ei tulevaisuutta tule miettimällä. Nyt pistetään haisemaan ja kunnolla! Tupakansavun täytteinen hotellihuone
tiivistyy nauruun, nolojen tarinoiden muistelemiseen, vanhojen ennätysten rikkomiseen ja järkytykseen. Viini alkaa todella virrata verisuonissani.
Leikitte jatkuvasti tulella. Tiedätte, että saatte leikkiä sillä kuinka paljon huvittaa. Vain enään moraalinne estävät teitä sytyttämättä tätä kaikkea. Tuleeko kuitenkin vielä raja vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti