Pidä tiukemmin musta kii.

Kello on kuusi. Herätyskelloni soi, mutta en ole vielä edes ehtinyt sulkea silmiäni. Käyn ylikierroksilla, nauran yksin sängyssäni. Mietin asijoita, joita voisi tapahtua. Asijoita joita ei oikeasti tulisi edes koskaan tapahtumaan. Asijoita, jotka voisivat tapahtua jos vain niin tahtoisin. Kieroitunut mieleni tuottaa minulle mitä parhaimpia ideoita. Ideoita ja unelmia, joista aion vielä tehdä totta.

Pidättelen päätäni pystyssä käteni varassa nojaten pöytään ja samalla litkin uskollista ystävääni, olutta. Näytän elämääni kyllästyneeltä keski-ikäiseltä vasta eronneelta elämässä epäonnistujalta. Mutta sitä en ole, en ainakaan omasta mielestäni. Sain jopa pienellä kömmähdykselläni sen vanhan baarimikon nauramaan, jonka kasvoilla en varmaan koskaan ole edes pientä hymyä nähnyt. Sen sijasta, että oisin itse tuntenut minkäänlaista hepeää, näin kuinka monet minun puolestani siitä tunteesta kärsivät. 

Muistin taas kuinka ihania ja mahtavia ihmisiä oikein tunnenkaan. Saatan jälleen miettiä, kuinka onnekas oikeastaan olenkaan. Alkoholi alkaa jälleen virrata veressäni. Olen onnellinen, mutta samalla niin onneton. Ei tämä elämä ehkä niin monimutkaista olekkaan.