Huudan hiljaa, huudan kovaa, huudan niin ettei kukaan minua kuule.

Ja taas tein sen. Taas mä annoin muiden ymmärtää ettei minua kiinnosta. Mutta kyllä minua kiinnostaa. Minua kiinnostaa enemmän, kuin mikään muu tällä hetkellä. Minua kiinnostaa niin paljon, etten sitä uskalla sitä edes ääneen sanoa. Toivottavasti sinäkin sen ymmärtäisit.

Tunnen oloni mukavaksi. Olet vierelläni, olen onnellinen, huone täyttyy naurusta, voin tuntea sen nousuhumalani ja spotifystä soi suosikki yhtyeidemme kappaleita, joiden tahtiin joku rämpyttelee kitaraa. Pian lattia lahoaa teidän jalkojenne alta. Paikalla ei ole enää ketään muita, kuin minä. Seison yksin pienellä alueella. Niin pienellä, että jos jalkojani edes sentin verran liikuttaisin tippuisin rotkoon. Tippuisin loputtomaan pimeään rotkoon. Pian herään painajaisestani totuuteen. Vai heräsinkö sittenkään?