Mansikoita, kirsikoita ja enkeli suutelemassa kevättä.

Tuntuu kun kaikki tärkeä vain haihtuisi pala palalta ympäriltäni. En jaksa edes välittää, en jaksa katsoa enään ympärilleni. En jaksa olla se jolta odotetaan aina myötätuntoa. Tahdon valillä ajatella myös iteäni, olen kyllästynyt kulkemaan tietä, jonka muut ovat minulle valinneet.

En aio enään tuhlata aikaani miettimällä kyllä vai ei. Tahdon vain mennä. Kokeilla jokaista fyysistä, sekä psyykkistä ääripäitäni. Koska olen tarpeeksi uupunut lopettamaan?

(c) Tiina

Tunsin taas olevani kotona. Jokaikinen vaalea tiiliskivi, sointu, sekä tuherrus seinällä tuntui kodikkaalta. Tänne mä kuulun, näiden ihmisten kanssa.

(c) Tiina

En jaksa enään katsoa ihmisten kiukutelua, vetkuttelua. En jaksa kuulla kerrasta toiseen uusia tekosyitä.. Syitä omasta päästänne. Sinä taas olet kummallisempi kun olisin koskaan edes osannut kuvitella. Kyllä voin olla Miss Komisariosi, jos vain niin kerran haluat.