Olen sinetöinyt tämän kiroukseksi.

Odottaessani bussia huomasin vierellä seisovani ihmisen. Ennen hän oli kuin jumala minulle, nyt vain tavallinen ihminen. En uskaltanut sanoa sanaakaan. Hymy levisi väkisinkin kasvoilleni. Muistan kuinka päivät pitkät katsoin videoita, samoja videoita päivästä toiseen. Nyt vain seisoit vierelläni, en vain olisi osannut valita oikeita sanoja.

Tahdon toteuttaa unelmani, mutta mitä teen kun niitä on enemmän kun aika antaa periksi? En vaadi liikaa, tahdon vain kaiken. En osaa olla menemättä, en suostu jäämään mistään paitsi. Joku harrastaa jalkapalloa, joku jääkiekkoa, joku ratsastusta, minä keikkoja. Ei, se ei ole harrastus, vaan elämäntapa.

Päivät lipsuu käsistäni. Aika alkaa käymään vähiin. En voi elää näin ikuisesti, vaikka kuinka haluaisin. Huoneisto täytetty naurulla, rakkailla ihmisillä ja alkoholilla. Huonot vitsit saavat jokaisen naamalle väkisinkin vähintään hymyn. Rakastin sitä, saisinko noita iltoja lisää?

Sinä veit hopeakannukseni, dollarin ja viimeiset pennini.

Aikainen herätys, kiireinen lähtö, meikkaus bussissa, aamupala, töihin, lounas, töihin, kotiin. Tämä sama oravanpyörä on jatkunut jo neljä viikkoa. Korvistani pursuu vihannesten pilkkomiset, miljoonat rautapakit, sekä käyttämämme siniset kumihanskat.

Kaipaan todellakin niitä pitkiä välimatkoja, unirytmittömyyttä, heräämisiä auton takapenkiltä. Yksinkertaisesti sanoen kaipaan kesää. Sain silloin elää juuri niin kuin olen aina halunnut, sain vain temmeltää vapaasti pitkin maailmaa. Poltin toinen toisensa perään savukkeita auton takapenkillä, taustalla soi hyvää musiikkia. Nauroin ja välillä itkinkin. Olin onnellinen. Tapasin paljon uusia ihmisiä. Ihmisiä, joita en tule koskaan enään tapaamaan. Saatoin viettää heidän kanssa useimpiakin tunteja. Tunteja istumassa hiekassa, nauramassa, juomassa kaljaa.

Tahdon tavata uusia ihmisiä. Haluan vain temmeltää pitkin maailmaa. Tämä jatkuva paikalla junnaaminen tuntuu uuvuttavalta ja ahdistavalta. Tahdon  matkustaa uusille aluelle, käydä kaupungeissa, joiden nimeä en ole koskaan kuullutkaan. Herätä paikoista, joiden sijaintia en osaisi kartalle merkitä.

Mansikoita, kirsikoita ja enkeli suutelemassa kevättä.

Tuntuu kun kaikki tärkeä vain haihtuisi pala palalta ympäriltäni. En jaksa edes välittää, en jaksa katsoa enään ympärilleni. En jaksa olla se jolta odotetaan aina myötätuntoa. Tahdon valillä ajatella myös iteäni, olen kyllästynyt kulkemaan tietä, jonka muut ovat minulle valinneet.

En aio enään tuhlata aikaani miettimällä kyllä vai ei. Tahdon vain mennä. Kokeilla jokaista fyysistä, sekä psyykkistä ääripäitäni. Koska olen tarpeeksi uupunut lopettamaan?

(c) Tiina

Tunsin taas olevani kotona. Jokaikinen vaalea tiiliskivi, sointu, sekä tuherrus seinällä tuntui kodikkaalta. Tänne mä kuulun, näiden ihmisten kanssa.

(c) Tiina

En jaksa enään katsoa ihmisten kiukutelua, vetkuttelua. En jaksa kuulla kerrasta toiseen uusia tekosyitä.. Syitä omasta päästänne. Sinä taas olet kummallisempi kun olisin koskaan edes osannut kuvitella. Kyllä voin olla Miss Komisariosi, jos vain niin kerran haluat.