Olen jokeri omasta korttipakastani.

Tiedättekö sen tunteen, kun unessa juokset ja juokset, koko ajan vain eteenpäin, mutta päämäärä ei vain lähesty? Se tunne kuvastaa hyvin päivääni koulussa, ennen Ruotsiin lähtöä. Ajatukset harhailivat ja jopa reseptin lukeminen oli mahdotonta.

Olin niin jännitystä täynnä, että poltin putkeen kaksi askia tupakkaa, pompin paikasta toiseen ja lauloin joululauluja.

Vihdoinkin oli aika jättää kotimaamme taaksemme ja kääntää nokka kohti uusia seikkailuja. Samalla kuin alkoholi kiersi veressä ja keski-ikäiset lauloivat karaokea. Nauruntäytteinen laivamatkamme päättyi hienon hotellin aamupalaan.

Sateisessa Tukholmassa materialismi rakkautemme nousi huippuunsa. Kaikki tuntui kuitenkin niin oudolta. Mikään ei vastannut meidän normaalia keikka rutiiniamme. Meitä pelotti. Saatoimme ehkä juosta laivaterminaalin "putkea" pitkin kirkuen onnesta ja samalla saada henkilökunnan naamalle pienen virneen.

"HAANTTU ANNE" What the hell ?

Rakastin tässä illassa kaikkea. Keikkaa, naurua, huonoja vitsejä, kaatumisia rappusissa ja tietysti ympäröiviäni ihmisiä. Moni unelmani oli toteutunut, vain parissa tunnissa. Nämä kaksi tuntia olivat elämäni parhaat. Enkä voi vieläkään sisäistää miten paljon, niin pienessä ajassa voi tapahtua. Monta unelmaani on kuitenkin vielä toteuttamatta. Haluatko sinä toteuttaa ne minulle? Kaikki on kiinni sinusta.