Hotellin aula täynä jännitystä, huonoa huumoria, sekä hermostuneita vilkaisuja ympäriinsä. Tätä tunnetta minulla oli ollut ikävä. Sinulla oli parta ja viikset, olit kauniimpi kun koskaan ennen.
Sait meidät moneen otteeseen nauramaan, mutta tällä kertaa me saimme sinut hämmästymään. Kävelimme kanssasi. Keskityimme vain olennaiseen. Eihän siinä pitäisi olla mitään väärää?
Odotimme viimeiseen junaan asti, aivan kuten käskit, mutta miksi mitään ei tapahtunut? Mikä meni vikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti